Tutkijankutkaa poteva opettaja on siis palannut kouluun, ei sen penkille vaan niin sanotusti kateederille. Kateedereitä ei tietysti enää ole, ei varsinkaan remontoidussa Tapiolan koulussa. Syksy on ollut hektinen, on ollut omia kuvioita yliopistolla, on ollut ruuhkaa oman uskonnon opetuksen järjestelyssä, ja on ollut paljon uusia tuulia omassa koulussa. Olen pitkään miettinyt, että pitäisi kirjoittaa siitä tai tästä, ja ilman muuta pitäisi kirjoittaa perinteiset konferenssiterveiset viimeviikkoisesta EARLI: eli European Association for the Research of Learning and Instructionin Special Interest Groupin eli SIG 19 (Religious and Spiritual Education) konferenssista Siegenistä, Saksasta. Se saa kuitenkin nyt odottaa, kirjoitan vain lyhyen katsauksen oman varsinaisen työmaani uutuuksiin.
Uudessa koulussa ei ole atk-luokkaa, vaan kaikki on mobiilia. Meillä on nyt varsin hyvä varustus kannettavia tietokoneita, jotka vieläpä ovat mallia Chromebook. Poissaollessani koulussani nimittäin siirryttiin Google Apps for Education -maailmaan. Oppimisympäristönä Google Classroomissa on vahvuutensa ja heikkoutensa, mutta se on kyllä ihanaa, että on vihdoinkin kunnon mahdollisuudet yhteiseen tuottamiseen. Kun oppilailla on Google-tunnukset ihan virallisesti koulun puolesta, suurin piirtein kaikki Googlen työkalut ovat käytettävissä. Aikaisemmin teetin ryhmätöitä esimerkiksi jakamalla linkkien avulla muokkausoikeuksia, mutta olihan siinä vähäisemmät mahdollisuudet eri suuntiin sekä isommat riskit. Mutta paljon on tietysti uutta kokeiltavaa ja haltuunotettavaa. Nyt olisi hyvät mahdollisuudet siirtää kaikki opetusmateriaali pilveen, mutta tämä on vielä suunnittelun asteella. Ja tietysti silloin on täysin kädetön jos / kun netti on poikki.
Olemme siirtyneet tänä syksynä myös 75 minuutin oppitunteihin. Se on peruskoululaiselle (tai miksei kelle hyvänsä) aika pitkä aika tehdä vain yhdenlaista työskentelyä. Pakko myöntää, että tunnit joskus hujahtavat esimerkiksi esitelmien parissa ja levottomuus lisääntyy, mutta on ollut kyllä myös todella intensiivisiä sessioita, joissa voi olla vain kiitollinen siitä, ettei tarvinnut keskeyttää 45 minuutin jälkeen. Olen myös paljon miettinyt liikkumisen tärkeyttä. Olemme varsinkin seiskojen historiassa tehneet jos jonkinlaista simulaatiota ja draamaa. Kasien kirkkohistoriassa käytiin kiertämässä Tapiolaa ja katsomassa, mitä kristinuskoon liittyvää kaupunkikuvassa näkyy. Seiskojen ussassa oltiin pihalla havainnollistamassa juutalaisten historiaa - tuuli ja alkoi sataa, mutta eipä sillä Israelin kansallakaan helppoa ollut. Ollaan tanssittu aiheeseen liittyvien musiikkivideoiden tahtiin. Tätä täytyisi vaan jaksaa jatkaa.
Mutta isoja kysymyksiä pyörii edelleen mielessä. Miten pitäisi opettaa taitoja? Miten saisi heikoimmatkin mukaan ja huomioiduiksi? Miten pitäisi arvioida? Tänään pidin ohjattua esseen kirjoittamista yhdelle seiskaluokalle, ja aikataulu petti: puoli tuntia lyhyen esseen kirjoittamiseen ei riittänyt, kun materiaalit saivat olla esillä. Siitä seurasi aikamoista turhautumista. Pidin myös kunnianhimoiselle kasiluokalle sähköisen kirkkohistorian käsitekokeen, jossa ideana oli lähinnä kontrolloida, että käsitteet ovat hallussa. Olivat tietenkin päntännee ja stressanneet ihan huolella. Joku kommentoi, että olisi halunnut näyttää osaamistaan enemmänkin. Mutta yleisesti ottaen olivat positiivisia, niin kuin kyllä kaikki oppilaani tässä jaksossa. Ovat kyllä sellaisia opettajan iloja, että on helppo pitää itseään hyvänä opettajana!
