Katsomusten välistä dialogia koulussa 2

Tässä artikkelissa kuvataan Katsomusdialogin portaat -hankkeen kulku ja tulokset. Tutkimusartikkelin voi lukea täältä. 

Projektiin osallistui kymmenen opettajaa. Joukossa oli eri uskontojen opettajia, elämänkatsomustiedon opettajia sekä yksi kuvataiteen opettaja. Elämänkatsomustiedon opettajista osa opetti myös muuta kuten suomea toisena kielenä, musiikkia ja draamaa. Meillä oli siis melko vahva taito- ja taideaineiden osaaminen. Ajatus olikin, että joissain kouluissa kohtaaminen voisi tapahtua muillakin tunneilla kuin uskonnon tunneilla. Taidetta pidettiin myös yhtenä mahdollisena dialogin virittäjänä. Materiaalista löytyy paljon vinkkejä tähän.

Tutkivan opettajuuden ihanteiden mukaan teimme alussa kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää oppilaiden lähtötasoa. Arjen kiireet vaikuttivat vähän siihen, että tämän kyselyn tuloksia ei ihan täydessä laajuudessaan pystytty käyttämään hyväksi. Tarkoituksena oli myös kerätä havaintoja oppitunneilta ja lopuksi oppilaiden palautetta. Vaikka näitäkin verotti selvästi opettajien jatkuva kiire muussa työssä, pystyn nyt esittämään joitain tuloksia. Erityisen tärkeä oli kokoontuminen toteutettujen kokeilujen jälkeen, jolloin kävimme arvioiden läpi kaikki toteutetut kokeilut.

Kohtaaminen eri katsomusten välillä toteutettiin eri tavoin eri kouluissa. Kahdessa koulussa pidettiin yhteisiä oppitunteja eri katsomusaineiden kesken. Yhteen kouluun kutsuttiin vierailijoita eri katsomuksista. Yhdessä koulussa luterilaiset oppilaat saivat esittää Fronterissa kysymyksiä toisen koulun islamin ryhmälle. Yhdessä koulussa pidettiin koko luokan tunteja katsomusdialogin merkeissä. Yhtään teemapäivää ei projektissa järjestetty, mutta materiaali antaa sellaiseenkin kyllä paljon ideoita.

Kaikissa kokeiluissa oli sama perusrakenne. Ensin omissa ryhmissä valmistauduttiin, pohdittiin omaa katsomusta ja käytiin läpi hyvään keskusteluun kuuluvia sääntöjä. Sen jälkeen toteutettiin kohtaaminen jollain edellä mainituista tavoista, minkä jälkeen koettua vielä purettiin oman ryhmän kesken. Suurin osa kokeiluun osallistuneista oli yläkoulun oppilaita, koska luokanopettajia ei tullut mukaan projektiin. Materiaalia kannattaa silti kokeilla alakoulussakin ainakin valikoiden. Jotkut ikätasot saattavat olla avoimempia ja rohkeampia kyselemään kuin murrosikäiset.

Oppilaan identiteettiä pyrittiin kohtelemaan sensitiivisesti kiinnittämällä huomiota ilmapiirin. Dialogitunnit aloitettiin tutustumisella ja kevyemmillä aiheilla kuten etunimillä. Kysymyksiin vastaamisessa oman uskonnon opettaja oli tukena. Tässä tuli kuitenkin esille ero eri katsomusaineiden opettajien kesken. Vähemmistöuskontojen opettajat valmistelivat oppilaitaan odotettavissa oleviin kysymyksiin. Luterilaiset opettajat eivät odottaneet oppilaiden vastaavan kysymyksiin, vaan omaa katsomusta käsiteltiin vapaammin tarkoituksena huomata, että kaikilla on elämänkatsomus. Elämänkatsomustiedon opettajat sen sijaan pitivät kaikkea elämänkatsomustiedon opetusta oman elämänkatsomuksen rakentamisena, eivätkä käyttäneet siihen erillisiä oppitunteja.

Tehtyäni tämän havainnon ollessani samalla valmistautumassa toisen luterilaisen seiskaluokan ryhmän kanssa dialogijaksoon päätin korostaa hieman enemmän luterilaisuutta. Olihan hankkeen periaatteiden mukaan heillä oikeus saada tilaa pohtia suhdettaan siihen katsomukseen, johon he perhetaustansa perusteella kuuluvat. Tulokset olivat kiinnostavia. Jos yleisempää oman elämänkatsomuksen pohdintaa oli pidetty vaikeana mutta kiinnostavana, luterilaisuuteen liittyvää tehtävää pidettiin helppona mutta vähän tylsänä. Jotkut oppilaista tuntuivat tekevän kuitenkin mielenkiintoisia havaintoja, ja muiden oppilaiden näkemykset vaikuttivat joihinkin aika vahvasti. Kun sitten dialogitilanteessa kannustin vierailijaamme kyselemään myös oppilailta, oppilaat osasivat aika mukavasti vastata kristinuskon tai luterilaisuuden näkökulmasta asioihin. Olihan heillä tietysti takana jo yli kuusi vuotta luterilaisen uskonnon opetusta.

Yksi tärkeä huomio oli, että turvallisuutta tilanteisiin loi myös se, että oppilaat vertailivat keskeneräisiä katsomuksia toisiinsa. Vierailijatkin, joita kutsuttiin, olivat nuoria, joskin luonnollisesti heillä oli hyvin vahva katsomuksellinen identiteetti, tuskin he muuten olisivat tulleetkaan. Oppilaat kokivat, että he uskalsivat paremmin kysyä tyhmiksikin pelkäämiään kysymyksiä nuorilta vierailijoilta.

Ymmärrystä edistettiin etupäässä rohkaisemalla juuri kysymään ja opettamaan tekemään kysymyksiä tavalla, joka ei loukkaa. Oppilaat tekivätkin monenlaisia kysymyksiä yksityiskohdista (Kuka oli Muhammedin äiti?) perusasioihin (Onko teillä pyhää kirjaa?). Kysyttiin myös käytännön asioita (Miten huivin kanssa uidaan?) ja yhteiskuntaan liittyviä asioita (Kohtaatteko syrjintää Suomessa?).  Erityisesti musliminuorten kuvaukset kokemistaan ennakkoluuloista tuntuivat koskettavan. Jotkut kysymykset koskettivat ennakkoluuloja kuten ”Voitteko vaihtaa uskontoa vapaasti?” tai ”Voiko musliminainen kieltäytyä avioliitosta?” Kaikkia mielessä olleita kysymyksiä ei kuitenkaan kysytty, ensisijaisesti ilmeisesti konfliktien pelossa. Yhdessä koulussa, jossa eri katsomusaineiden oppilaat olivat samalla tunnilla, keskustelu kuumeni hetkellisesti, kun aiheena oli kolminaisuus, Jeesus ja pyhä sota. Jännitys kuitenkin laukesi yksinkertaisesti, kun oppilaat selittivät näkemyksiään enemmän opettajan tarvitsematta puuttua tilanteisiin.

Oppilaspalaute oli voittopuolisesti positiivista. Jotkut oppilaat kärsivät siitä, että vapaassa opetustilanteessa jotkut häiritsivät. Jotkut taas olisivat toivoneet vähemmän puhetta ja enemmän toimintaa, toiset taas päinvastoin. Jotkut oppilaat kokivat, että opetus ei ollut heidän tasollaan.

Tuloksina jotkut islamin opiskelijat mainitsivat, että he oppivat ”että ET ei ole uskonto”. Tätä ei pidä vähätellä. On ilmeinen ongelma, että oppilaiden kanssa ei kovin paljon puhuta muiden katsomusaineiden sisällöstä. Joillekin muslimioppilaille myös ajatus uskonnottomuudesta voi todella olla lähtökohtaisesti vieras. Ennakkoluulojen murtuminen oli myös usein mainittu tulos. Dialogijakso tuntui tuoneen opetukseen myös uutta käytännönläheisyyttä ja sovellettavuutta. ”Opin näin paremmin kuin lukemalla kirjasta.” ”Se antoi minulle itseluottamusta ja taitoja.” ”Se sai minut ajattelemaan.” Nämä ovat asioita, joihin nyt kannattaisi tarttua, kun koulu joutuu taistelemaan oppilaiden kiinnostuksesta, oppimistulokset laskevat ja opetussuunnitelmauudistus painostaa rikkomaan luokkahuoneen rajoja ja vanhoja toimintatapoja.

Opettajien näkökulmasta projekti vei aikaa ja jäi kesken. Vaivannäön katsottiin kuitenkin kannattaneen. Suosittelen lämpimästi, että opetussuunnitelmatyöskentelyssä otetaan huomioon se, miten katsomusdialogille taataan sen tarvitsema aika. Dialogi liittyy toisaalta vieraisiin uskontoihin, toisaalta oman uskonnon eri suuntauksiin ja uskonnottomiin katsomuksiin. Kokemukseni mukaan dialogitaitoja tarvitaan kipeästi myös silloin kun keskustellaan oman uskonnon opeista tai etiikasta ja luokan sisällä suhtautumiset vaihtelevat. Dialogitaitojen kehittäminen on se, mitä uskonnonopetukselta odotetaan nyt, eivätkä odotukset ole varmasti vähenemässä tulevaisuudessa.

Katsomusten välistä dialogia koulussa 1

Postilaatikkoon kolahti eilen odotettua postia: viimekesäisen Nordic Conference of Religious Educationin julkaisu, johon pääsi myös artikkelini katsomusdialogia kehittäneestä projektista, joka saatiin melko tarkalleen vuosi sitten päätökseen. Koska en ole tässä blogissa käynyt läpi projektin tuloksia, teen sen artikkelin ilmestymisen kunniaksi nyt, kahdessa osassa. Julkaisen siis eräänlaisen suomenkielisen yhteenvedon artikkelistani. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi projektin tavoitteet, joita mielestäni kannattaa vähän puntaroida, kun pohtii dialogiprojektin toteuttamista omassa työssään, erityisesti koulussa, mutta miksei muillakin aloilla. Päivitys 22.9.2020: koko tutkimusartikkeli löytyy nykyään täältä.

Espoon suomenkielisessä opetuksessa toteutettiin vuosina 2014 ja 2015 osin Euroopan unionin kotouttamisrahaston tuella kehitysprojekti Agora: monikielisyys ja eri katsomukset näkyviksi kouluilla. Sen osahanke oli Katsomusdialogin portaat, jossa suunniteltiin ja testattiin tutkivan opettajuuden ideoilla menetelmiä katsomusten välisen dialogin toteuttamiseen koulussa.

Kaikki alkoi kirjallisuuden kartoittamisesta. Aika paljon on kirjallisuutta ja oppaita, joissa todetaan, että dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Monien oppaiden ja materiaalien ongelma on, että ne on laadittu erilaisiin yhteyksiin, joissa osallistujat ovat vapaaehtoisesti mukana dialogissa. Jos katsomusdialogia ajatellaan koulun opetuksessa menetelmänä tai tavoitteena, lähtökohdat ovat toiset. Tässä hankkeessa katsomusdialogi määriteltiin loppujen lopuksi ohjatuksi vuorovaikutukseksi, jonka tavoitteena on parempi ymmärrys erilaisista katsomuksista.

Tutkimuksen, erilaisten materiaalien ja kannanottojen sekä opettajien oman kokemuksen perusteella projektille muotoutui viisi tavoitetta. Ne on kuvattu yhteisesti hyväksytyllä tavalla projektin lopputuloksena syntyneessä materiaalissa. Selitän ne tässä kuitenkin vielä uudestaan, koska olen mielestäni pystynyt terävöittämään joidenkin tavoitteiden perustelua entisestään.  Materiaalin nimeksi tuli Askelia katsomusdialogiin, joka kuvasi mielestämme prosessia paremmin. Kyky kohdata toisia katsomuksia on enemmän tilannekohtaista kuin saman kaavan mukaan kehittyvää.

1. Oppilaalla on oikeus saada tukea oman identiteettinsä rakentamiseen ja sensitiivistä kohtelua. Tämä on uusi muotoilu yleiselle käsitykselle, että dialogia ei voi käydä ennen kuin tuntee oman katsomuksensa hyvin. Luonnollisesti dialogi on vaarassa jäädä yksipuoliseksi tai olemattomaksi, jos kukaan ei tunne katsomustaan. Ei voi kuitenkaan odottaa, että lapsella tai nuorella on vielä vahvaa omaa vakaumusta. Oppilaat saattavat myös pelätä kiusaamista poikkeavuuden perusteella. Siksi oppilaiden pitää saada päättää, minkä verran he kertovat omasta katsomuksestaan. Opettajan asiantuntemus on myös tarpeen, jotta dialogitunneilla voidaan käsitellä yksittäisten oppilaiden käsitysten yleisyyttä tai muita vastaan mahdollisesti tulevia ristiriitoja. Siksi dialogiopetuksessa yhteistyö enemmistön ja vähemmistöjen uskonnonopettajien kesken on hyödyllistä.

2. Uskonnottomat katsomukset on otettava mukaan dialogiin. Tarvitaan menetelmiä ja teemoja, jotka sallivat myös uskonnottomat vastaukset. On tärkeä tavoite saada oppilaat huomaamaan, että kaikilla on elämänkatsomus.

3. Keskustelulla pyritään lisäämään ymmärrystä. On siis pyrittävä käsittelemään sitä, mitä ulkoiset merkit, esimerkiksi juhlat tai säännöt merkitsevät. Tämä ei onnistu, jos katsomuksia pidetään pohjimmiltaan samanlaisina tai jos katsomuksia pidetään liian henkilökohtaisina, jotta niistä voisi esittää kysymyksiä.

4. Valmius katsomusten väliseen kohtaamiseen kehittyy asteittain. Näitä askelia, joita siis voi joutua ottamaan uudestaankin kohdattavan moninaisuuden muuttuessa jollain tavalla haastavammaksi, olen esitellyt aikaisemminkin. Huomionarvoista on se, että ensimmäinen taso on kiinnostuksen puute ja että katsomusten ymmärtäminen samanlaisiksi on vain välivaihe matkalla niiden erilaisuuden arvostamiseen. Opettajan kannattaa selvittää ryhmänsä tilannetta. Vaikka oppilaiden joukossa on varmasti eri tasoja, opettajan on hyvä tietää, tarvitaanko ensisijaisesti kiinnostuksen herättämistä, ilmapiirin lämmittämistä, torjunnan hillitsemistä yhteisen ihmisyyden huomaamisella vai voidaanko suoraan edetä kehittämään keskustelutaitoja ja vaikeiden asioiden pohtimista.

5. Katsomukset ovat osa koulua. Projektin tavoitteena oli antaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta oppilaille, jotka eivät kuulu luterilaiseen enemmistöön, tarjota välineitä mahdollisten konfliktien käsittelyyn sekä muuttaa katsomuksellinen moninaisuus positiiviseksi voimavaraksi.

Jaa jotain -päivä 2016

Tämänvuotiseen Jaa jotain -päivään osallistun jakamalla kasiluokan uskonnon eli kirkkotiedon tavoitetasojen määrittelyillä. Nämä on tehty Fronterin Tavoitteet-työkalua varten auttamaan oppilaiden itsearviointia ja opetuksen tavoitteiden avaamista heille. Kuten huomaatte, tietotavoitteet ovat varsin käsitekeskeiset. Niissä on innoittajana ollut kielitietoinen opetus. Uusia opeseja varten tavoitteet on tietysti päivitettävä. Toivonkin, että jos kehität omaan työhösi jotain näiden pohjalta, kerrot kommenteissa, mihin suuntaan lähdit ja miksi. Olisi kiva voida pohtia siten arviointia ja tavoitteita yhdessä.

Tavoite	Tavoitetaso 1	Tavoitetaso 2	Tavoitetaso 3	Tavoitetaso 4	Tavoitetaso 5
Kristinuskon synty ja kehitys	Osaat mainita tärkeitä sanoja tai nimiä, jotka liittyvät kristinuskon historiaan.	Tiedät, mihin yhteyteen tärkeimmät kristinuskon historiaan liittyvät sanat, nimet tai nimitykset kuuluvat (esim. mihin historian vaiheeseen tai mihin kirkkokuntaan). Osaat kertoa niistä puhekielellä.	Osaat selittää yleiskielellä, mitä keskeisimmät kristinuskoon liittyvät käsitteet tarkoittavat ja mihin ne liittyvät.	Osaat yhdistellä asioita toisiinsa, ja käyttää tässä keskeisiä käsitteitä. Esimerkiksi osaat vertailla. Tunnet myös muita kuin keskeisimpiä käsitteitä.	Osaat käyttää kristinuskoon liittyviä käsitteitä laajasti hyväksesi, kun perustelet mielipiteitäsi tai kuvailet asioita. Käytät käsitteitä ymmärrettävästi ja täsmällisesti. Ymmärrät siis vivahde-eroja, joita sanoilla tehdään.
	Tunnet ja ymmärrät kristinuskon syntyyn ja kehitykseen sekä Suomen nykyiseen uskontotilanteeseen liittyviä käsitteitä. Osaat käyttää niitä hyväksesi.

Tavoite	Tavoitetaso 1	Tavoitetaso 2	Tavoitetaso 3	Tavoitetaso 4	Tavoitetaso 5
Kirkkokunnat ja kristillinen kulttuuri	Osaat mainita tärkeitä sanoja tai nimityksiä, jotka liittyvät kristilliseen kulttuuriin jossain tai joissain kirkkokunnissa.	Tiedät, mihin yhteyteen tärkeimmät kirkkokuntiin liittyvät sanat, nimet tai nimitykset kuuluvat (esim. mihin kirkkokuntaan). Osaat kertoa niistä puhekielellä.	Osaat selittää yleiskielellä, mitä keskeisimmät eri kirkkokuntiin ja niiden kulttuuriin liittyvät käsitteet tarkoittavat ja mihin ne liittyvät.	Osaat yhdistellä asioita toisiinsa, ja käyttää tässä keskeisiä käsitteitä. Esimerkiksi osaat vertailla. Tunnet myös muita kuin keskeisimpiä käsitteitä.	Osaat käyttää kirkkokuntiin ja niiden kulttuuriin liittyviä käsitteitä laajasti hyväksesi, kun perustelet mielipiteitäsi tai kuvailet asioita. Käytät käsitteitä ymmärrettävästi ja täsmällisesti. Ymmärrät siis vivahde-eroja, joita sanoilla tehdään.
	Tunnet ja ymmärrät eri kirkkokuntiin ja niiden kulttuuriin liittyviä käsitteitä. Osaat käyttää niitä hyväksesi.

Tavoite	Tavoitetaso 1	Tavoitetaso 2	Tavoitetaso 3	Tavoitetaso 4	Tavoitetaso 5
Keskustelutaidot	Huomaat, että keskustelua käydään, mutta et ole kovin kiinnostunut.	Heität välillä asiaan kuuluvia kommentteja, mutta et jaksa seurata koko ajan etkä huolehtia, että ymmärrät, mitä toiset tarkoittavat. Saatat myös lytätä toisten mielipiteitä.	Seuraat keskustelua, pyrit ymmärtämään toisia ja kerrot oman mielipiteesi yksinkertaisesti tai vähän perustellen. Saatat myös lytätä toisten mielipiteitä.	Esität lisäkysymyksiä, jos et ymmärrä. Pystyt perustelemaan oman näkemyksesi.	Osaat ottaa huomioon erilaisia näkökulmia. Osaat esittää kritiikkiä tuomitsematta täysin. Pystyt perustelemaan laajasti näkemyksesi, mutta annat tilaa myös muille keskustelijoille.
	Opit käymään uskontoon liittyvistä aiheista keskustelua fiksusti. Keskustelua voidaan käydä suullisesti tai kirjallisesti.