Siunattu TET-jakso auttoi purkamaan työsumaa, joten tutkijankutkaa poteva opettaja pystyi vihdoin siunatulla syyslomalla omistautumaan tutkimukselle. Osa ajasta meni työn alla olleen artikkelin viimeistelemiseen, mutta pääsin käsiksi myös dialogihankkeeseen liittyneen kyselyn tuottamaan aineistoon. Pitkästä aikaa pääsin siis käsittelemään uutta aineistoa!
Miten kysely sitten onnistui? Alustavasti näyttää siltä, että katsomusten välisen sensitiivisyyden mittarissa jotkin väittämät eivät toimineet aivan toivotulla tavalla. Saan kuitenkin siitä tarkempaa tietoa, kun kvantitatiivinen analyysi on tehty. Sitä en itse ole tekemässä. Sen sijaan omaa kenttääni ovat avoimet vastaukset, joiden luokittelua aloin miettiä.
Ensi lukemalta avoimissa vastauksissa silmiin pistivät aggressiiviset vastaukset, joissa tehtiin pilkkaa uskovaisista, haukuttiin kyselyä tai ihmeteltiin, miten ketään voivat kiinnostaa uskontoasiat ylipäänsä. Suhteessa niitä ei kuitenkaan ole kuin muutamia prosentteja kaikista vastauksista. Lyhyet kyselyvastaukset on hyvin luontevaa käsitellä laadullisen sisällönanalyysin jälkeen määrällisesti. Tämä esimerkki kuitenkin osoittaa, miten helposti tunteisiin osuvat maininnat luultavasti saavat merkittävän osuuden laadullisessa analyysissa muutenkin.
Eihän sen pitäisi olla mikään yllätys, että uskonto joidenkin nuorten mielestä kuuluisi historian sivumaininnaksi (näinkin voi salonkikelpoistaa niitä alatyylisiä ilmaisuja, joiden edessä olen melkein haukkonut henkeäni vastauksia lukiessani). Kuuleehan sellaista omilta oppilailtaankin, samoin internetin uutiskeskusteluista, joista tietenkin on tullut katseltua uskonnonopetukseen liittyviä aiheita. Jotenkin ne vain silti herättivät tunteita.
Eikö tutkijan pitäisi kuitenkin sulkea tunteet pois analyysista? Tietyssä mielessä tietenkin pitäisi, ja siksi juuri on tärkeää olla tarkastella frekvenssejä ja haastaa tulkintojaan. Toisaalta teen tutkimusta paitsi uteliaisuudesta myös opetuksen hyväksi. Siinä mielessä olen maailmanparantaja, joten tunteet omalta osaltaan antavat energiaa tutkimustyöhön. Näin on varmaan aika monen tutkijan kohdalla.
Onko tällä kyselyllä sitten mitään merkitystä opetuksen kannalta? Siihen on varmaan liian aikaista sanoa mitään. Tällä hetkellä tunnen kuitenkin pääseväni kurkistamaan nuorten ajattelumaailmaan ja ajatusten muotoiluun lukiessani vastauksia. Se on sinänsä jo aika kiehtovaa. Ainakin teemoista, joita vastauksista löytyy, voisi muotoilla oppilaiden kanssa käsiteltäviä väittämiä katsomusdialogimateriaaliin, jonka kirjoitamme kevättalvesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti