Viime viikolla Hesarin kolumnissa Petja Pelli kertoi lukemastaan Daniel Kahnemanin tutkimuksesta siitä, miten ihmiset pystyvät vastaamaan erilaisissa tutkimuksissa kysymyksiin mitä monimutkaisimmista asioista. Ihmiset rastittavat vaihtoehtoja, ilmoittavat lukuja suoriutuakseen tehtävästä. Tutkija puolestaan raportoi tulokset ikään kuin vastaajat olisivat vastanneet hänen esittämiinsä kysymyksiin. Kahnemanin mukaan on kuitenkin otettava huomioon, että ihmiset todennäköisesti kääntävät kysymykset mielessään ymmärrettävämmiksi käyttämällä mielikuviaan asioista. Pitäisikin päästä kiinni siihen, mihin kysymyksiin ihmiset mielessään vastaavat.
Seuraavana päivänä tuon kolumnin ilmestymisestä osallistuin itse tutkimushaastatteluun, jossa minun piti vastata hyvin laajoihin kysymyksiin, joihin ei oikein ollut eksaktia vastausta. Lavertelin siinä sitten ummet ja lammet asioista, jotka omasta mielestäni liittyivät kyseisten asioiden opettamiseen koulussa. Turvauduin mielikuviini siitä, mitä opetussuunnitelmassa on ja mitä kollegat tekevät. Huh huh! Tämän kaiken tein auttaakseni tutkijakollegaa.
Tietysti omassa tutkimuksessani oli sama ongelma. Halusin tietää, millaisia asioita kahdeksasluokkalaiset pitävät uskonnonopetuksessa sitouttavina, mikäli pitävät mitään. Sitouttavuus ei kuitenkaan ollut monenkaan haastattelemani huolenaihe. Monet, erityisesti muslimit, näkivät uskonnonopetuksen tavoitteeksi sen, että oppii noudattamaan omaa uskontoaan. Useimmille tärkeintä oli, että tunnit olisivat kivoja ja mielekkäitä ja että opettaja ei huutaisi. Jotkut oppilaat miettivät suhdettaan opetettaviin asioihin, mutta suhde ei typistynyt siihen, että he olisivat kokeneet opettajan sitouttavan heitä heidän tahtonsa vastaisesti.
Tämä oli tietysti opettavainen kokemus. Jouduin vähän muokkaamaan suunnittelemieni artikkeleiden aihepiirejä, mutta ei se ole mikään ongelma. Jotenkin uskon jälleen, että diskurssianalyysi ratkaisee tämänkin ongelman. Vähän sopimattomatkin kysymykset tuottavat haastateltavan puhetta. Siitä voi sitten päätellä, millaiset puhetavat haastateltava hallitsee.
Kysymykset, niiden monimutkaisuus ja niihin vastaaminen on toki myös opettajalle tuttua. Kun kysyy kysymyksiä kokeessa, tunnilla tai muuten, vastaukset voivat joskus yllättää. Voi kyllä sanoa, että vastaukset usein paljastavat jotain oppilaiden mielikuvista. Jos olisi joskus aikaa, niitäkin voisi tutkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti