Suomen hallitus paikkaa kestävyysvajetta, ja ministeriöt ovat keksineet kohteita, joissa kuntien velvoitteita voisi poistaa tai vähentää. Yksi niistä kohdistuisi uskonnonopetukseen, sillä säästölistalla on nyt kohta, jonka mukaan kuntien velvoitetta järjestää oman uskonnon opetusta rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluville ollaan muuttamassa siten, että entisen kolmen sijasta opetusta pitäisi pyytää kymmenen oppilaan vanhempien. Uudistuksen aikataulu jää nähtäväksi, sillä kuntien velvoitteiden karsimisesta hallitus aikoo käynnistää vuosina 2015-16 kokeilun, jonka perusteella tehdään lopulliset päätökset. Kiinnostavaa on nähdä, hankkiutuuko Espoo näiden kokeilukuntien joukkoon.
Numerona kymmenen on siinä mielessä paljon, että isompaa ryhmää on vaadittu viimeksi ennen vuotta 1957, jolloin oppilasmäärävaatimus laskettiin 20:stä viiteen. Vertailu on kuitenkin harhaanjohtava, sillä vuoteen 1990-luvulle asti vaatimus oli koulukohtainen, sittemin opetuksen järjestäjäkohtainen, mikä merkitsee useimmiten kuntaa. Tasa-arvonäkökulmasta muutos on kuitenkin suuri muutos huonompaan, sillä ortodoksisen uskonnon ja et:n (sekä luterilaisen uskonnon, mikäli opetuksen järjestäjän alueella he olisivat vähemmistössä) järjestämisen perusteena säilyy vanha kolme oppilasta. Kun moniarvoistuvassa ja moninaistuvassa Suomessa muuten pyritään uskontojen kohtelussa kehittämään tasapuolisuutta, päätös olisi merkittävä poikkeama.
Uudistuksella on laskettu säästettävän julkista rahaa kolme miljoonaa euroa. Tämä tuntuu erittäin isolta summalta. Jos siis leikkuri kohdistuu uskontoaineisiin, joissa on jossain kunnassa 3 - 9 oppilasta, vuosiviikkotuntimäärän säästö ei voi olla paljon enempää kuin 1 - 10, josta 10 % olisi leikannut jo vuonna 2016 voimaan astuva uusi tuntijako, joka pudottaa tuntimäärää yhdellä tunnilla.
Tietenkin pitää ottaa huomioon se, että opetusryhmän perustamiseen edellytetään, että opetusta pyytävät oppilaat ovat rekisteröityneen uskonnollisen yhdyskunnan jäseniä. Yhdyskuntaan kuulumattomat ovat sitten halutessaan voineet tulla mukaan jo aloitettuun uskonnonopetukseen. Ehkä uudistus toteutettaisiin siten, että kaikilta nyt opetukseen osallistuvilta oppilailta pyydettäisiin todistukset jäsenyydestä. Tällöin lakkautus voisi koskea joitain uskontoaineita, joissa on enemmänkin kuin 10 oppilasta, mikäli vain pieni osa heistä kuuluu yhteisöön. Toisaalta pianhan he niihin liittyvät, mikäli kodit ovat tyytyväisiä opetukseen.
Tällainen toimenpide tekisi pakottaisi myös ratkaisemaan erään kysymyksen, jota olen pitkään ihmetellyt mutta jota ei ole käytännössä tullut vastaan. Tähän asti ohjeena on ollut, että jossain katsomusaineessa jo aloittaneet saavat jatkaa peruskoulun loppuun opetuksessa. Olen miettinyt, mitä tämä merkitsee käytännössä. Jos jossain uskonnossa oppilasmäärä vähenisi yhteen (tai jatkossa kenties kahdeksaan), saisiko ryhmään tulla mukaan yksi oppilas? Entä onko näillä tässä vaiheessa mukaan tulleilla jälleen oikeus jatkaa oman uskontonsa opetuksessa peruskoulunsa loppuun? Eli loppuuko tämän säännön mukaan kerran aloitetun uskonnon opetus kunnassa koskaan elleivät oppilaat lopu kokonaan? Tähän tarvitaan yksiselitteiset säädökset, joiden samalla pitäisi olla jotenkin oikeudenmukaiset.
Uskonnonopetus toki herättää intohimoja suuntaan ja toiseen. Moni olisi halunnut nähdä radikaalimman leikkauksen oman uskonnon opetuksessa. Olen kuullut myös toisenlaisia ehdotuksia pienten uskontoaineiden määrän lisääntymisen salpaamiseksi. Mitä uskonnonopetukselle pitäisi tehdä on oman kirjoitelmansa aihe, enkä taida olla valmis sellaista kirjoittamaan. Sen kuitenkin tiedän, että Suomessa kymmenet oman uskonnon opettajat tekevät vaihtelevissa oloissa ja moninaisissa vaatimuksissa hyvää työtä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten uskonnollisen lukutaidon lisäämisessä, kotouttamisessa, kasvattamisessa rauhaan ja vuoropuheluun, jopa voimaannuttamisessa. Tiedän myös että näille suurelle osalle näistä lapsista ja nuorista oman uskonnon opetuksen järjestäminen on merkki suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoisuudesta ja hyväksynnästä heidän kulttuuriaan ja arvojaan kohtaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti