Kyse oli siis siitä, ovatko uskonto ja luonnontiede keskenään ristiriidassa vai eivät. Kaikki esiintyjät olivat - ei mikään yllätys - sitä mieltä, että eivät ole. Sen sijaan peräänkuulutettiin vuoropuhelua, mutta muitakin vaihtoehtoja sivuttiin. Keskustelussa kysyttiin, mitähän rippikoulussa nuorille aiheesta opetetaan ja ehkä vähän välillisesti, mitä siitä pitäisi opettaa. Minua olisi erikoisesti kiinnostanut tämä jälkimmäinen kysymys, sillä nuorten käsityksissä on ilmeisesti jotain ongelmallista. Piispa totesikin, että hänen käsityksensä mukaan papistolla on aika heikot eväät pohtia asiaa niin rippilasten kuin muidenkin erilaisten kirkollisten toimitusten yhteydessä tavattavien seurakuntalaisten kanssa. Aihepiiri on kuitenkin sellainen, että siitä usein kysytään. Mitä virkaa uskolla on, kun tiede on jo selittänyt kaiken?
Sen sijaan vastausta ei tullut siihen, mitä vähintään pitäisi selittää tieteestä ja uskonnosta. Jäin miettimään, mitä siitä pitäisi kirjoittaa peruskoulun viimeisten luokkien oppikirjaan. Asiahan on niin, että siitä ei voi kirjoittaa, että tieteen ja uskonnon suhde on tämä ja tämä. Kysymys on nimittäin maailmankatsomuksen alueeseen kuuluvista asioista. Mistä tieto tulee? Jos joku uskoo, että tiede vastaa kaikkiin kysymyksiin, koulun uskonnonopetuksen asia ei ole sanella poikkeavaa uskomusta. Tilanteesta ei luikerrella myöskään sillä, että luterilaisen kirkon oppi on tämä, mutta voit itse olla eri mieltä. Kirkolla ei nimittäin tunnu olevan yhtä kantaa tästä asiasta, niin näppärää kuin se olisikin.
Vaihtoehdoksi jääkin kannustaa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja. Täytynee perehtyä niihin vähän tarkemmin. Ja luulenpa, että sain aika mukavia väittämiä keskustelun pohjaksi talteen McGrathin luennosta ja panelistien alustuksista. Ehkäpä joku peruskouluikäinenkin syttyy niistä. Ei sitä koskaan tiedä, missä tulevaisuuden dogmatiikan ja filosofian dosentit peruskoulunsa käyvät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti