Katsomusten välistä dialogia koulussa 1

Postilaatikkoon kolahti eilen odotettua postia: viimekesäisen Nordic Conference of Religious Educationin julkaisu, johon pääsi myös artikkelini katsomusdialogia kehittäneestä projektista, joka saatiin melko tarkalleen vuosi sitten päätökseen. Koska en ole tässä blogissa käynyt läpi projektin tuloksia, teen sen artikkelin ilmestymisen kunniaksi nyt, kahdessa osassa. Julkaisen siis eräänlaisen suomenkielisen yhteenvedon artikkelistani. Tässä ensimmäisessä osassa käyn läpi projektin tavoitteet, joita mielestäni kannattaa vähän puntaroida, kun pohtii dialogiprojektin toteuttamista omassa työssään, erityisesti koulussa, mutta miksei muillakin aloilla. Päivitys 22.9.2020: koko tutkimusartikkeli löytyy nykyään täältä.

Espoon suomenkielisessä opetuksessa toteutettiin vuosina 2014 ja 2015 osin Euroopan unionin kotouttamisrahaston tuella kehitysprojekti Agora: monikielisyys ja eri katsomukset näkyviksi kouluilla. Sen osahanke oli Katsomusdialogin portaat, jossa suunniteltiin ja testattiin tutkivan opettajuuden ideoilla menetelmiä katsomusten välisen dialogin toteuttamiseen koulussa.

Kaikki alkoi kirjallisuuden kartoittamisesta. Aika paljon on kirjallisuutta ja oppaita, joissa todetaan, että dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Monien oppaiden ja materiaalien ongelma on, että ne on laadittu erilaisiin yhteyksiin, joissa osallistujat ovat vapaaehtoisesti mukana dialogissa. Jos katsomusdialogia ajatellaan koulun opetuksessa menetelmänä tai tavoitteena, lähtökohdat ovat toiset. Tässä hankkeessa katsomusdialogi määriteltiin loppujen lopuksi ohjatuksi vuorovaikutukseksi, jonka tavoitteena on parempi ymmärrys erilaisista katsomuksista.

Tutkimuksen, erilaisten materiaalien ja kannanottojen sekä opettajien oman kokemuksen perusteella projektille muotoutui viisi tavoitetta. Ne on kuvattu yhteisesti hyväksytyllä tavalla projektin lopputuloksena syntyneessä materiaalissa. Selitän ne tässä kuitenkin vielä uudestaan, koska olen mielestäni pystynyt terävöittämään joidenkin tavoitteiden perustelua entisestään.  Materiaalin nimeksi tuli Askelia katsomusdialogiin, joka kuvasi mielestämme prosessia paremmin. Kyky kohdata toisia katsomuksia on enemmän tilannekohtaista kuin saman kaavan mukaan kehittyvää.

1. Oppilaalla on oikeus saada tukea oman identiteettinsä rakentamiseen ja sensitiivistä kohtelua. Tämä on uusi muotoilu yleiselle käsitykselle, että dialogia ei voi käydä ennen kuin tuntee oman katsomuksensa hyvin. Luonnollisesti dialogi on vaarassa jäädä yksipuoliseksi tai olemattomaksi, jos kukaan ei tunne katsomustaan. Ei voi kuitenkaan odottaa, että lapsella tai nuorella on vielä vahvaa omaa vakaumusta. Oppilaat saattavat myös pelätä kiusaamista poikkeavuuden perusteella. Siksi oppilaiden pitää saada päättää, minkä verran he kertovat omasta katsomuksestaan. Opettajan asiantuntemus on myös tarpeen, jotta dialogitunneilla voidaan käsitellä yksittäisten oppilaiden käsitysten yleisyyttä tai muita vastaan mahdollisesti tulevia ristiriitoja. Siksi dialogiopetuksessa yhteistyö enemmistön ja vähemmistöjen uskonnonopettajien kesken on hyödyllistä.

2. Uskonnottomat katsomukset on otettava mukaan dialogiin. Tarvitaan menetelmiä ja teemoja, jotka sallivat myös uskonnottomat vastaukset. On tärkeä tavoite saada oppilaat huomaamaan, että kaikilla on elämänkatsomus.

3. Keskustelulla pyritään lisäämään ymmärrystä. On siis pyrittävä käsittelemään sitä, mitä ulkoiset merkit, esimerkiksi juhlat tai säännöt merkitsevät. Tämä ei onnistu, jos katsomuksia pidetään pohjimmiltaan samanlaisina tai jos katsomuksia pidetään liian henkilökohtaisina, jotta niistä voisi esittää kysymyksiä.

4. Valmius katsomusten väliseen kohtaamiseen kehittyy asteittain. Näitä askelia, joita siis voi joutua ottamaan uudestaankin kohdattavan moninaisuuden muuttuessa jollain tavalla haastavammaksi, olen esitellyt aikaisemminkin. Huomionarvoista on se, että ensimmäinen taso on kiinnostuksen puute ja että katsomusten ymmärtäminen samanlaisiksi on vain välivaihe matkalla niiden erilaisuuden arvostamiseen. Opettajan kannattaa selvittää ryhmänsä tilannetta. Vaikka oppilaiden joukossa on varmasti eri tasoja, opettajan on hyvä tietää, tarvitaanko ensisijaisesti kiinnostuksen herättämistä, ilmapiirin lämmittämistä, torjunnan hillitsemistä yhteisen ihmisyyden huomaamisella vai voidaanko suoraan edetä kehittämään keskustelutaitoja ja vaikeiden asioiden pohtimista.

5. Katsomukset ovat osa koulua. Projektin tavoitteena oli antaa hyväksytyksi tulemisen tunnetta oppilaille, jotka eivät kuulu luterilaiseen enemmistöön, tarjota välineitä mahdollisten konfliktien käsittelyyn sekä muuttaa katsomuksellinen moninaisuus positiiviseksi voimavaraksi.